Tunnelma täällä Etelässäkin huokuu talvea, kolme säälittävän palelevaa sorsaa ui  rantaa kohti piirtäen kauniit vanat Lagon pinnalle. Lehtipuut ovat vihreitä, mutta vuorenhuiput ovat valkoisia kuten aina ennenkin, herkesinpä runoilemaan.

Vuori nukkumassa

valkea verho harteillaan

talviuntansa.

Taas täällä  juhlitaan , Epifaniaa, Befana-noita tuo viimeiset lahjat lapsille, kylän noita-akat järjestivät juhlat, joihin en tullut menneeksi.

Suomeen voi jo  ehkä alkaa palata, on luvattu nollaa?

 

Mietin aika- käsitettä  tänään, 01.01.11.

Vapaa ihminen ei kaipaa päiviä eikä vuosia, vuorokauden vaihtelut tulevat omia aikojaan. Raamatussa jaetaan aika viikkoihin, onko se yksi niistä monista ohjeista meille syntisille, paratiisista karkoitetuille. Ilmeisesti vapaa ihminen asuisi paratiisissa, mutta koska sellaista ei ole, ei ole myöskään vapaata ihmistä. Kuitenkaan esim. Buddha tuskin laski päiviä, hän/he oli/vat/ovat tämän syntisen elämän ulkopuolella. Palaanko aina Kiinaan Voltairen kanssa?

Tänään on allakassa  Santa Maria, Madre di Dio- juhla jota vietetiin kirkonkelloja soittamalla läpi koko päivän, minkä lisäksi historiallinen kulkue kantoi raskata JesuBambin esinettä (?) kylän halki torvisoiton säestyksellä.

Juhlavaa. Valokuvaan tuli vain kulkueen loppu, jossa Elvino kavereineen kantaa pöytää, näkymä ikkunastani.

Tapaninpäivä alkaa kylän torvisoittokunnan kiertävällä konsertilla, ei voi olla kuulematta. Bändi parka marssi urhoollisesti kovassa tuulessa sormet sinisinä soittimia rutisttaen .

Kun asuimme täällä he juuttuivat pihallemme , tarjoilimme Esterin ja Ornellan kanssa teetä  ja panettonea, ja Erik antoi bändin presidentille, Giuseppelle, rahakirjeen. Siitä on jo kulunut seitsemän vuotta, Guiseppe vaimoineen (Marisa) on haudattu loculoon. Marisa oli lapseton gattara,  hoiteli irtokissoja, niitä oli sisälläkin kuusi.

Eilen, joulupäivänä Mirelan mies Carmelo (Sisilia) tarjosi  aterian noin tusinalle sukulaiselle, joista minä oli madrina ja  kolmas nonna, ainakin Matteon, 5v., mielestä. Viini oli Nero D'Avola, harvinaisen ihana. Joululahjat löytyivät kattottoterassilta, jonne Babbo Natale ne oli jättänyt.

Saahan nähdä tapahtuuko tänään enää mitään, maalannen akvarellin, kuten olen tehnyt joka päivä, viimeksi joulun innoittamana Santa Marian ja Bambin Jesun, hyvin vaaleilla väreillä; saan pitää siitä itse, vaikka muut eivät sitä arvostaisikaan.

Unelmani Sisiliaan siirtymisetä, sitten kun olen oikein vanha, vahvistui eilen suvun ylistäeesä saaren kauneutta. Mikä nynny olenkaan, etten ole vielä käynyt siellä.

 

 

 

 

Buon Natale!

 

Oikeastaan on vasta Vigilia, joulu on huomenna jolloin joupukki on yöllä käynyt lahjoja jakamassa.

Sataa, varsinkin Venetsiassa ollaan pulassa, tavalliset saappaat eivät riitä. Ilmasto on seonnut, ehkä se on Taivaan ja Maan protesti kaikelle ahneudelle ja  turhuudelle täällä, varsinkin näinä markkinahumuisina päivinä.

Ornitologienen huomio: varikset istuvat tavalliseen tapaansa kirkonristin sakaroilla.

Seimi pitää olla joka kylässä ja joka kodissa,  minäkin sain lahjaks inaapureilt, pienen puisen kuusenkoristeen jossa on seimi keskellä.

Lennon, markkinoilta sain paksun pyjaman. Nokikana ja kaksi isoa joutsenta odottivat joulua surullisessa tihkusateessa.

Lenno on kaunis paikka, siellä lomailee paljon ulkomaalaisia, monet heistä asuvat siellä. Sinne pääsee myös laivalla. Vuorimaisema on huikaiseva jopa sadesäällä.